Tapasin sinun kaimasi Helsingissä patsaiden keskuudessa. Oot vain muistoja vain vaikkei autius koskaan kyllästä muistoja niinkuin tämä ilta ja yö. Tavarat ne on vähentymään päin. Olemme ainuina tulevaisuuden reunalla ihmiskuntamme kanssa ihmettelemässä syövereiden lumoa. Se etten muista enää mitä meistä piti tulla ei tarkoita sitä etteikö tuska olisi lohduton ja loputon. Olevaisuuden syvin kysymys vaanii mielessäni, mikä se on? Mikä se on!

Olen raivoissani kuin vaari ja avuton kuin puhdas nenäliina. En ole kertonut kenellä on vaistojeni muisto, vai oliko se muistojen vaisto? Minkälainen on sielun kadenssi, onko sitä enää olemassa. En ole vielä kuullut mistä päin tuulee ja ketä pännii. Varustelutaso on olematon. Olen vain sepalukseni vanki, ihmisparka!

Nykyään ei saa enää kirjoittaa edes tappamisesta ilman että heti on kauhea neitiarmeija lappamassa paskaa mahan päälle. Nykikää tyrpaan vaan kaikkia keitä ette halua edes tuntea. Hirveet tumut. Ronkainen ja muut arvostelivat että vähemmän pitäisi käydä uistelemassa, kun ei vaan oo uistinta. Tarpeettomat ilmoitukset ovat luonniltaan sellaisia että osuuskunta hajoittaa ensimmäiset ovesta sisään kävelevät ihmissielut. Sudenkuoppa on tarpeeton, koska osaamme langettaa tuomion ilman julkistamista ja mitään vaurioitumista ennenkuin lähettäjät ovat pankolla. 

Paskaa tuutin täydeltä, iso paska.

 

En tiedä maailmassa mitään kauniimpaa kuin hetki tää. Niin aivan hiljaa odotellaan koirankopissa, ettei saunavuoro läkähdytä meitä tullessaan. Miten saisin talonmiehen kuulemaan, etten välttämättä uskalla mennä saunomaan. Mikä voisi auttaa mua!? Mistä mä saisin hiukkasen voimaa, että uskaltaisin mennä saunomaan? Mä tahdon ja tahtoisin kertoa, että saunaan meneminen on turhaa, mutta en voi sitä koskaan tehdä. Ei sitä voi mitenkään perua, ja vaikka voisikin niin menee energiaa hukkaan, kun se sauna itsekseen lämpiää kenenkään sinne sisään menemättä. Mä niin pelkään, että löylyt vielä mut tappaa. Ei tää mun itsetunto kestänytkään tätä häpeää, jonka saunavuoron hoitaminen vaatii ja omakseen haluan ottaa itseni ja sieluni selättää. En tiedä mistä tämä pelko siivet saa selkäänsä - tähänkö päädyttiin. Sori, että jäädään kyyneliin.

Yllä oleva teksti voi vaikuttaa hauskalta, tai ainakin sellaiseksi tarkoitetulta, mutta voin vakuuttaa että kirjoitin sen tuntien syvää harmoniaa sisälläni kannatellen. Tahdon tällä kaikella kertoa vain sen että tämä kaikki on täysin turhaa.

Kuvitella, että ennen vanhaan oli tällaisia sotavaunuja olemassa. Näyttävät nuo käyttäjätkin olevan peloissaan. Taaemmat eivät edes uskalla katsoa sitä, ja ensimmäinen pälyilee huolestuneen.

 

Oli postiin tullut tilaamani Tunturi City -mopon kaasarin osat. Joku tiiviste siinä oli ja sitten koho, mikä pitää bensanpinnan tasaisena. Se nyt valuttaa jostain benssaa läpi kaasarin ja alkaa ajettaessa bööaamaan ja kakomaan, eikä sitten lähde enää käyntiin. Lisäksi tänne Kruivin asuntoon oli posti kantanut ihanan Platonin Phaidros-kirjan. Se on suomennos vuodelta 1920 eli voi kielellisestikin olla mielenkiintoinen, vaikkakin tämä lauselma on sinänsä kirjan perusajatusta vastaan.

 

Olen lukenut jostain että on säkkipimeää huomenna. Saapas nähdä miten käy. Aistinvarainen harkinta johtaa harhaan. Intuitio ei toimi jos sitä ajattelee. Ajatteleminen on muutenkin todella rasittavaa puuhaa.