Moi!

Minä luen lehtien lisäksi myös kirjoja. Paraikaa on on mm. Pickwiksin paperit alkuperäiskielellä menossa! Lisäksi luen myös semmoista kirjaa minkä nimeäkään en muista. Se on 1700-luvulla kirjoitettu joku Bratham Shandy. Luen sitä englanniksi eli alkukielellä, enkä ymmärrä paljon mitään. Siinä jää kirjojenlukemistatärkeänäpitävät humiskaatikot kakkoseksi. Jos ne ajattelee, että on viksumpaa ja mielikuvitukselle öykeämpää lukea kirjoja kuin esmes katsella lehvoja telkkarista tai muusta luukusta, niin se vasta mielikuvitusta kehittää (ja vaatii (huomaa tämä)), että lukee kirjaa, josta ei ymmärrä paljon mitään. Sanoja joitain toki ymmärtää sieltä täältä ja mielikuvitus kiidättää ne aivotaivaalle ja mummertaa niistä uusin yhteyksin vielä herkullisempia kokonaisuuksia kuin ehkä oikeasti olisi.

Nythän vauhkoimmat on jo tuomitsemassa, että eiköpäs silloin voisi olla lukematta kokonaan ollenkaan ja vaan katsella seiniä ja siellä nähdä erilaisia Erkkoja ja kuvitella kaikenlaista niitten pohjalta. Mutta huomatkaa näkemisen ja lukemisen ero. Jos jostain nähdystä muodostaa erilaisia kokonaisuuksia on se vähemmän päätä vaivaavaa kuin jos kirjoitetusta tekstistä, ja vallankin pelkistä sanoista, hokailee erinäisiä yhtenäisyyksiä kun sanat ovat vain pilkettä valkoista taustaa vasten ja kuitenkin nähdyt kokonaisuudet ovat jo jonkunlaista olemassaolevaa materiaalia. Onhan toki paperi ja muste siinä myös kyllä materiaalia, mutta ei siitä ole kyse. On kyse symboolifunktiosta, jossa tekstisanan merkitys siirtyy aivoihin. En siis lukiessani ajattele paperia (en ole Pentti "kusipää" Saarikoski) vaan sanoja, jotka merkitsevät erilaisia asioita ja useat sanat muodostavat jo kokonaisuuksia, joita voi yhdistellä muihin yksittäisiin tai paritteleviin sanoihin.

Ohimennen on pakko mainita, että luen myös keisari Augustuksen kirjoittamaa kirjaa. Ymmärrän kirjaa vaivatta, olen mestari lukemaan kirjoja. Lehdet on pikkuista höiriötä vain ja kirjojen lukeminen se vasta jotakin on. Hiljattain semmostakin luin jostain kirjasta, että Uagustus tapatti yhdessä Markus Antoniuksen kanssa Ciceron. Se Antonius halusi välttämättä tappauttaa tämän Ciceron.