Aamulla hakkasin päätä seinään ja kävelin ulos lumisateeseen. Taivaalta tuiskusi hirsiä niskaan ja vastaantullut kääpiö toitotti kovaäänisesti mahansa puolesta jotain. En lähtenyt hänen häntäänsä tavoittelemaan. Siirryin kadun toiselle puolelle, sillä tavoin vältin kyljelleen kaatuneen postinkantajan. Auttakaa nyt saatana joku, huuto kaikui kaduilla. Valot vaihtuivat, sininen, vihreä, punainen. Matkapuhelin lässytti taskussa, ja metro kaahasi portaita ylös. Löin vastaantulevaa mummoa kämmensyrjällä kylkeen. Veri kaartoi sievästi mustan miehen kanisterinpuolikkaaseen. Rahaa ja verta, lihaa ja kyljyksiä. Ilma alkoi muuttua synkäksi. Taksi ajaa poliisiauton kylkeen. Hiki valuu kaljun matamin kallosta. Viemärin syövereistä kuuluu laahaus ja vaimeaa pihinää. Siellä paine vaeltaa ja etsii ulospääsyä. Kysymyksenasettelu kuuluu: hormoonit ja kuula kalloon?