Ihan kuin tuolla tuo yksi iso mies katselisi minua. Se varmaan ihmettelee miksi olen seisomassa täällä enkä ole Metroa vastaanottamassa. Onkohan se huomannut, että olen katsellut täältä ylhäältä, että mitä tuolla tapahtuu. Se näyttää aika uhkaavalta. Voihan se toisaalta ihmetellä ihan aidosti, että mikä ihminen minä oikein olen. Ei kai tuo mies mikään paha ole, vaikka ajattelisikin minua aggressiivisesti. Voihan olla, että hänellä kotioloissa menee huonosti. Vaimo syyttää häntä lapselliseksi, isoksi pojaksi, joka ei koskaan kasva aikuiseksi. Mitä pahaa siinä nyt sitten olisi, jos on muuten kiltti mies, mutta ehkä nainen haluaa, että mies olisi arvostettu, vakavamielinen henkilö, eikä kaveriporukoissa hassutteleva köntys. Jos miehellä on jokin pahe mitä nainen ei siedä. Eipä hän kovin viinaan menevältä näytä, mutta jos kuitenkin ottaa muutaman kaljan iltaisin ja naisella on ollut alkoholisti-isä ja siksi nainen näkee heti alkoholistin merkkejä, vaikkei sellaisia olisikaan. Ehkäpä nainen on lapsena kokenut turvattomuutta isänsä alkoholin käytön takia, eikä siksi siedä miehensä edes pientä tissuttelua. Kumpikaan heistä ei tietenkään ymmärrä mistä on kyse ja tilanne on jo tulehtunut sohvalla nukkumisasteelle. Mies haluaa pitää kiinni itsenäisyydestään, koska muutaman oluen juominen silloin tällöin ei tunnu hänestä kummoiselta. Ehkäpä jos joka päivä ottaa kolmekin olutta niin se jo on vähän liikaa. Toisaalta mies ei näytä kovin isomahaiselta, että ehkä hän ei joka päivä juo. Nainen haluaa hallita omaa ympäristöään, omaa turvallisuuttaan hallitsemalla edes miestä ja etenkin hänen alkoholinkäyttöään. Alkoholihan oli ollut hänen lapsuudessaan suurin ongelma, ja aiheuttanut suurimmat pelot ja kauhuntunteet. Sitä kauhua hän ei enää koskaan haluaisi kokea. Kun äiti kilkuttaa ja komentelee ja nalkuttaa, eikä mies pysty sanoin kertomaan tunteistaan oikeastaan mitään ja nainen vain jatkaa niin mies ei lopuksi enää kestä edes naisen ääntä. Tuo ääni porautuu kalloon kuin terävä paperin reuna silmään. Se tuntuu samalta kuin hampaiden harjaaminen liian kylmällä vedellä ja sitten tulitikkuaskin reunan hankaamiselta hampaita vasten. Se on viiltävää, siinä leikataan jotain pois kun vanhemmat hakkaavat toisiaan ja lapsi vaiteliaana todistaa näkymää. Vaikka sen unohtaisi niin silti se on siellä. Se on kuin nuo unet. No, nyt se mies ottaa jotain taskustaan, sillä voi olla hermot tyystin menneet, jos on joutunut nukkumaan sohvalla taas. Ehkäpä parempi mennä tästä vähän sivumpaan, ettei tulisi herätettyä suotta pinnan alla helmeileviä vihantunteita. Tuolla taitaa olla joku kioski. Tässähän oli vielä roimasti aikaa, ehtisihän tässä käydä kioskilla vaikka jaffaa ostamassa. Se rauhoittaa vatsaa, kun vielä jännittää. Katsookohan se mies vielä minua, en tiedä uskallanko vielä vilkaista. Kohta en enää ehdi, kun menen tuonne kulman taakse, jos  olen kaivavinani jotain taskusta ja sitten pudotan sen maahan. No olkoon se villasormikas mikä on taskussa. Voin olla ottavinani nenäliinan taskusta ja sitten samalla voin pudottaa sormikkaan maahan. Eihän tuo ihan täyttä valhetta olekaan kun on kuitenkin vähän nuha. Tuntuu että tuolla asunnossani, tai kai se jonkinlainen asuntola on, niin siellä on kuiva, jotenkin elementtinen ilma. Ainakin kun kävelin sinne sisään niin tuntui ilma jotenkin kuivalta ja kalkkiselta. Illalla ennen nukkumaan menoa aivastelinkin pari kertaa. Tosi huonostihan sitä tuli nukuttua kun jännitti Metro ja sitten vielä uusi työpäivä. En tiedä johtuiko unettomuus vain jännityksestä, mutta tuntuu että kalkkisuudellakin on osansa tässä asiassa. Talohan on halpa elementtinen talo. Välillä pelottaa, että menee järki jos ei saa nukuttua kunnolla, toisaalta se on vain hyvä juttu jos järki menisi. Tulee liikaakin ajateltua kaikkia asioita. No, nyt se hanska putosi, kumarrun ja sitten vilkaisen mitä mies ajattelee minusta. Enpäs kumarrukaan vielä vaan jatkan pienen matkan ja sitten alan kaivella taskusta hanskoja käteen. Ja kun en toista löydä on vain luonnollista kääntyä taaksepäin ja katsoa mihin se joutui. Vai pitäisikö ensin niistää ja sitten vasta aloittaa toimenpide hanskojen kanssa? Mitäs nyt! Nyt joku huutaa takanani ja katsoo minua. Hänellä on minun hanskani kädessään ja viittoilee minulle. Ei helvetti. Juoksen äkkiä karkuun ja katselen välillä taakseni. Ei se perään lähde. Mitä kuka huudattaa torvea. Ei hitto, juoksin vahingossa tielle ja auto tööttää minulle ja tuolla tuo mies ripustaa hanskaani koivun oksaan. Nyt en enää katsele taaksepäin vaan äkkiä piiloon. Huh, äkkiä tuon huoltamon taakse. Siellä ei näy ketään. Nyt roskiksen taakse piiloon. Roskalaatikko on harmaa, toivottavasti siellä ei ole ketään puliukkoa nukkumassa, etten suotta herätä häntä, vielä tähän aikaan. Mitäköhän tuossa oikein äsken tapahtui, toivottavasti autokuski ei huomannut kuka olen, että saan jatkossa kävellä rauhassa täällä. Ai niin, ja se toinen mies joka otti sormikkaani. Vai mitä hän sillä aikoi tehdä. Voin kenties myöhemmin hakea sen sieltä oksasta, jos vain uskallan. Ja enhän tiedä onko mies ravistellut vahingossa jotain eritteitä sormikkaan päälle. Tai tarkoituksella. En tiedä, ehkäpä hän olikin kiltti mies ja halusi vain auttaa minua kun olin pudottanut villasormikkaani. Se vain tapahtui niin yllättäen, että menin pois raiteiltani. Mies pitää minua varmaan ihan outona. Ja se autoilija myös. Sitä en nähnyt ollenkaan oliko autossa useampi kuin yksi henkilö, mutta tuolla huoltoaseman edessä oli ainakin yksi auto tankkaamassa ja joku oli kävelemässä sisään huoltamon kahvioon. Ne ainakin näkivät minut. Mitäköhän he oikein ajattelevat minusta. Nuo tietenkin ovat pahimmat, se hanskan ojentelija ja sitten se autokuski. Mitenköhän ikinä onnistun välttelemään heitä. Heidän täytyy pitää minua kaistapäänä. Nyt varmaan pitää olla täällä ainakin kotva, että he ehtivät poistua paikalta, ja sitten nuo huoltamon asiakkaat ovat saattaneet nähdä minut ikkunasta. Voi saatana, se mies siellä Metroasemalla, hänhän varmasti näki koko tilanteen, ja oli vielä nähnyt minun katselevan häntä ja Metroasemaa.