Sahasin pokasahalla puuta kappaleiksi, sitten halonta ja kasaus jälleen. Sitä vaan olen tässä miettinyt, että onko mitään järkeä ensin sahata ja pilkkoa puu kappaleiksi kun se kuitenkin sen jälkeen kasataan jälleen pinoksi? Ja sitten sitä seisotetaan kuukausitolkulla pihalla, kunnes se poltetaan kokonaan pois, ja puusta saatu lämpökin häviää jonnekin. Kaikki homma ja käteen jää - eit sitten mitään!

Pitäisi saada töitä, titteliä pitää kasvattaa pidemmäksi, että kehtaa ja pystyy tunkeutumaan pidemmälle työn elämään. Työelämä on yhtä viiksiviidakkoa, siellä sohitaan ja pällistellään alituiseen, semmonen ei oo tervettä touhua. Toinen kun tekee työtä kaikessa rauhassa niin eikös jo sitten joku muu tulee ja työntää kaiken roskikseen! Työelämässä pitää olla sahalaitaiset hermot, että pystyy sahaamaan nopeammin oksaa, jossa muut istuvat, ennenkuin ne ehtivät sahata oman oksasi katkipoikki. Eli sahaamisesta on kyse sielläkin, kuten oli merkintä puittensahaamisessakin. Autoakin pitää sahata käyntiin, jos se ei lähde käyntiin.

Saha laulaa ja viidakko kaatuu.