Jani X: Niin kyllähän sitä voi tuntea myös reaalimaailmaa tuon käsittämättömän lisäksi. Eihän ole olemassa pelkkiä asioita, vaan myös kouriintuntuvaa todellisuutta, jota ei asioilla tai sanoilla voi edes kuvata. Toisinaan epäilen jopa, ettei todellisuutta ole, on vain sarja lausekkeita, jotka järjestyvät sattumanvaraisesti yhä uudelleen ja uudelleen.

VHM: Puu ei pidä ääntä jos ei kukaan kuule!

Jani X: Kyllä se pitää, vaikka vain sitten omaksi ilokseen.

VHM: Niin totta, rakas Ankkaseni. Nytpä pläjäytän suoraan vasten suutasi minkä vuoksi kutsuin sinut tänne.

Jani X: Tiedätkö mitä eroa on ankalla? Se ui paremmin kuin kävelee.

VHM: Haluaisin, että näiden kahden yhdessä olo päivämme aikana loisit uuden maailmanjärjestyksen.

Jani X: Mihinkäs minä sen loisin?

VHM: Kerrot suoraan minulle. Minä voin epäilevänä pappishenkilönä heruttaa kielesi kannat, ja tarittaessa rasvata niitä makoisilla pastilleilla.  Ja onpa korissani myös pasteijoita, tehty lehtitaikinasta. Sekä kirkollista olutta muutaman pullosen verran.

Jani X: Niinpä, kerrassaan houkuttava ajatus. Onhan se hyvä saada edes joillekin korville nämä omat päätäni pyörittävät suuret ajatukset. Uuttahan ei voi luoda ilman mullistuksia.

VHM: Otamme ensin muhkeat pasteijat.

-----

Jani X: Mistäpä aloittaa tämä valtava toimeksiantosi? Lopussa kaikki on hyvin ja alussa kaikki on samalla tavoin kuin lopussa.

VHM: Et kai ala puhua syklisestä järjestelmästä? Kaikki kiertää kehää, mutta minkä ympäri?

Jani X: Pääsen kyllä eteenpäin kunhan annat minun vähän ensin verrytellä sanojen parissa. Niin kuten sanoin. Voidaan väittää, että maailma on häntäänsä syövä käärme. Lopulta käärme nielaisee itsensä ja katoaa, mutta minne. Mutta uusi maailmanjärjestys, se vasta on jotakin. Kaikki asiat niin kuin pitääkin. Tietenkin jokainen luoja ajattelee ensin itseään, siltä vaikuttaa, koska he ottavat itse suurimman osan huomiosta ja vaativat palvontaa, tai ehkä eivät edes osaa olla vaatimatta sitä. Vai onko niin, että luojan luomat automaattisesti kääntyvät isäänsä kunnioittamaan, niinhän vanhempiakin on tapana katsella yläviistoon. Luulenpa että on erilaisia luojia, ja luojallekin lankeaa sellainen maailma kuin hän ansaitsee. Tai itse asiassahan hän tavallaan on tuo maailma, heh, ainakin alussa. Kysymys vaatii tuumimista, onko uuden maailmanjärjestyksen oltava sellainen, että se luodaan vain ja sitten jätetään pyörimään itsellään vaiko tehdäänkö säätöjä vielä luomisen jälkeen. Luulenpa, että on erilaisia koevedoksia menossa, joissain luoja vielä säätelee asioita ajan kuluessa, kun taas toisissa kaikkeuksissa luotu on jätetty, ja mahdollisesti jopa luoja on häipynyt kokonaan paikalta, tai sitten seurailee tekojensa seurauksia jostain tuonnempaa.

VHM: Vau! Minun mielestäni voisit vain kertoa eri asioista miten niiden pitäisi olla, vaikka ensimmäiseksi haluaisin kuulla koululaitoksesta.

Jani X: Mjaa, voin tuohon lyhykäisesti vastata. Koulut ovat opettajia varten rakennettuja laitoksia - tämänhän sinä halusit kuulla.

VHM: Kyllä, mutta onko jumalalla sijaa koululaitoksessa, hyvä Jani X. Niin tykkään kun puhut viisaita!

Jani X: Hjaa, se riippuu kirjoitetaanko jumala isolla vai pienellä alkukirjaimella. Ja miksipä vielä jumala yksikössä. Mielestäni koulussa on tilaa vaikka kuinka monelle jumalalle, vaikka itse käyttäisin kernaammin sanaa luoja, ja sitäkin pienellä kirjoitettuna. Tarvitseeko luojan olla edes mikään oleva olento, voihan se olla vain jotain, sattumakin voi olla luojana merkittävä.

VHM: Vielä jotain koululaitoksesta?

Jani X: Aah, koulunkäynti on nykyaikana täysin turhaa. Se ei ole ajanviete parhaasta päästä. Kohta ihmiset tietävät niin paljon, ettei ihmisiän aikana ehdi kaikkea oppia. Pitäisi löytää sitä oikeata tietoa, pyhyyttä jos saan niin sanoa. Kaiken tiedon läpi vain pyhyys voi polttaa tien, enkä tarkoita mitään uskonnollista pyhyyttä vaan sitä linjaa tai lankaa mikä kulkee kaiken läpi. Koulussa voisi ehkä antaa oppilaiden löytää kaikkeuden avaimet itse, eikä tyrkyttää kaiken maailman lukutaitojuttuja.

VHM: Mitkäs nuo kaikkeuden avaimet ovat? Rakkausko?

Jani X: Jokaisella meillä on oma henkilökohtainen avain kaikkeuteen. Näin merkitystasolla puhuttaessa kaikki on niin vaikeaa. Ylipäänsä puhuminen on yliarvostettua, ja kirjoittamista vasta arvostetaankin. Vaikka viisaimpia kaikista ovat puhumattomat eläimet.

VHM: Puhuuhan korppi tai papukaija!

Jani X: Ja niin puhut sinäkin, sinulle opetettuja sanoja ja luulet että itse sanat ovat se merkitys, vaikka sana on vain kömpelö vertauskuva jollekin mitä oikeasti ei voi kuvata. Mitään ei voi kuvata sanoilla, sanoisin.

VHM: No, eikös tuo nyt ole jo vähän liikaa?

Jani X: Nyt se vasta alkaa. Mitä enemmän tässä puhun sitä hankalammaksi asiat ehkä käyvät. Kaivatko saniteettipussistasi nestuukin? Kiitos. Katso, kun pudotan tämän nenäliinan maahan Tesjoen mutaiseen maahan, mitä tapahtuu?

VHM: Sehän likaantuu, kutale.

Jani X: Kyllä, nostapa se. Katsos siihen on tarttunut mutaa, mutta edustaako nenäliinaan tarttunut muta koko maailman mutaa? Eihän sillä ole siihen oikeutta. Onhan tässä vähän selittelyn makua, mutta sanat eivät mielestäni saisi ottaa oikeutta kuvata koko maailman asioita . Surullista tietenkin on, tämänkin asian joudun sanateitse selittämään. Puhun siis itseäni pussiin.

VHM: Ööh, anteeksi jos poikkean asiasta, mutta pitäisikö koulutusjärjestelmämme siis pussittaa? Eli ajaa koulut alas, tai sitten niinkuin mielestäni voisi olla parempi vaihtoehto, niin antaa opastusta juuri tähän sanojen unohteluun ja asioiden selittämiseen vaikka sitten numeroilla? Numerothan ovat maailman selittämisessä ykkössijalla, kait. Niinhän matemaatikot sanovat. Vaikka miten sanoisit numeroilla, että minä rakastan sinua?

Jani X: 1+1=2. Niin onhan numeroilla toki etunsa, mutta yhtä kaikki nekin toimivat vertauksina vaikkakin eri tavalla kuin sanat. Onhan numeroilla suorempi viittaussuhde todellisuuteen, vaikkakin se ehkä hämääkin meitä vielä enemmän, sillä koska ne näyttävät yksinkertaisissa malleissa auttavan kovasti niin luullaan, että ne toimivat kaikkialla kaikkeudessa vaikka näin ei ilmeisestikään ole. Ja mitä koulujärjestelmään tulee niin opinnäytetyöt pois ja heti, vaikka kuten huomaat toimin tässä kuin paraskin maailman luoja tekemällä maailmasta itselleni mielekästä. Toisaalta ajattelisin, että luominen ja eläminen on sama asia. Olemme kaikki luojia tahdoimme sitä tai emme. Ja useinkaan emme tahdo, ainakaan ymmärtää sitä, että voisimme luoda omasta todellisuudestamme vain yhtä molekyyliä siirtämällä mielekkäämmän paikan. Mutta emme tiedä miten tämä tehdään, ja koemme tuskia. Ehkei toisaalta juurikaan mitään pitäisi tehdä, sillä tekeminen eli luominen on itsekästä puuhaa, toisaalta tekemättä jättäminen se vasta itsellistä voi olla (kysy nyt vaikka jotain, ajauduin umpikukkuraan, sihinää). 

VHM: Niin, me kaikki olemme lapsia vainiolla ja yritämme elää omanlaista elämää. Mitä tuumaat muuten valikoiduista? Pitäisikö olla valittu joukko ihmisiä, joita kohdellaan paremmin kuin muita?

Jani X: Eikös niin jo ole. Minun uudessa maailmanjärjestyksessäni ei ole sijaa valittajille, vaan asiat tehdään puhumatta ja kuiskimatta. Lapsettomuudesta tulee hyve, ja lapsentekijöitä rangaistaan. Autot kielletään, paitsi Opelit ja niin pois päin.

VHM: Mitä!