IMG_0020.jpgTapasin sinun kaimasi Helsingissä patsaiden keskuudessa. Oot vain muistoja vain vaikkei autius koskaan kyllästä muistoja niinkuin tämä ilta ja yö. Tavarat ne on vähentymään päin. Olemme ainuina tulevaisuuden reunalla ihmiskuntamme kanssa ihmettelemässä syövereiden lumoa. Se etten muista enää mitä meistä piti tulla ei tarkoita sitä etteikö tuska olisi lohduton ja loputon. Olevaisuuden syvin kysymys vaanii mielessäni, mikä se on? Mikä se on!

Olen raivoissani kuin vaari ja avuton kuin puhdas nenäliina. En ole kertonut kenellä on vaistojeni muisto, vai oliko se muistojen vaisto? Minkälainen on sielun kadenssi, onko sitä enää olemassa. En ole vielä kuullut mistä päin tuulee ja ketä pännii. Varustelutaso on olematon. Olen vain sepalukseni vanki, ihmisparka!