Jani X: Huomasit siis, että laskettelin luikuria. Oma-arvoisuus on toki tärkeä tekijä ja se pitää huomioida erityisellä tavalla. Jos meillä on tunne omasta itsestämme, tietoisuus ollee elämänä jo paljon hankalampaa, koska silloin tajuamme omat tekemisemme ja joudumme tuumailemaan ehkä liikaakin. Tietoisuuden mukaan elämme jostain syystä eteenpäin, se voi olla kyllä harha. Luulen että niin on. Oikeasti, mitä se nyt sitten tarkoittaakin, elämä etenee monissa eri paikoissa vähän miten sattuu. Tietoisuudelle tämä olisi hankalaa, siis todella hankalaa käsitellä, siksi se on järjestänyt päässämme asiat suoraan eteneviksi. Niin onhan sitäkin mietittävä, että loisinko uuteen maailmanjärjestykseen itseni näkemään niinkuin asiat on vaiko ihmisenä etenemään. Mutta ilmeisesti on nyt vain parempi pysytellä tässä ihmisvinkkelissä, koska muuten ei tämä kaksi päivää taida riittää. Kylläpä tuuli mukavasti leyhyttää tällä hetkellä, äsken olikin aika lämpöistä kun ei tuullut.

VHM: On kyllä aika kuuma tosiaan. Otammeko oluset ja istumme tuonne puitten varjoon.

Jani X: Tsitataan vaan.

VHM: Ai, sä käytit tollaista helsinkyläisaksenttia. Vai missä päin sanotaan noin istumisesta. Tarkoitithan tuolla sitä istumista?

Jani X: Tsittaaminen on istumista.

VHM: Mistäköhän päin se sanonta tulee? Onko se helsinkiläinen sanonta vai yleispohjoismainen väännös?

Jani X: Veikkaan ihan angloamerikkalaista vaikutusta, jos tiedät niin englanniksi istuminen on sittaamista. En sitten tiedä miksi tuohon tulee tuo t-kirjain eteen, että se muuttuu tsittaamiseksi. Se voi olla, että se joidenkin mielestä kuulostaa mukamas jotenkin paremmalta kun voi tavallaan sanoa sen zetalla kuin pelkällä ässällä.

VHM: Niin sen täytyy olla, Jani X! Viksusti päätelty. Nythän löyty kait se Higgsin bosomi jostain, mikä se on?

Jani X: Annappa olut sieltä korista.

VHM: Tulee, ja suoraan käteen, oleppa hyvä!

Jani X: Onko värejä oikeasti olemassa, minun tulee syventää tätä mietiskelyämme ja uutta järjestystä niin että joudumme nyt jonkin verran käsittelemään ihmisen harmillisia vajavaisuuksia. Ihmisenhän aistit ovat sanalla sanoen kehnot verrattuna vaikka minkä eläimen aisteihin. Tokihan meillä on päättelykoneistomme ja tietoisuutemme. Päättelymme ja tietoisuutemme ajaa meidät kauemmaksi asioiden oikeasta luonteesta. Sillä mitä enemmän jotain selitämme sitä kauempana se on asian oikeasta luonteesta, oikeasta todellisesta kokemisesta siis. Jos haluasin olla täydellinen uuden maailmanjärjestyksen luoja en muuta tekisi kuin antaisin sinulle ohjeen, että älä ajattele vaan istu alas ja anna asioiden kuulua itsellesi. Anna itsesi imeä kaikkeuden kaiut ja infernon, tataram, katalyyttiset tuoksut ja haisut. Ole siinä olematta mitään, sulje tietoisuutesi ja tunne kaikkeuden ilmaukset. Ja kyllä sinä siinä ollessasi saat näyttää kummalliselta ja haista pahalta, sen minä sanon. Mitä kauemmin kipristelet siinä siristelet silmiäsi sitä vankemmin tuuli puhaltaa ohuesti vierestäsi. Käännä hauikset kohti kaunista taivasta ja yritä olla yrittämättä. Jos ei tapahdu mitään niin kokeile vaikka yrittää yrittämistä yrittämättä kuitenkaan mitään erityistä. Vain yrität, ei muuta. Sitten kun olet aikasi yrittänyt, lopeta se ja sitten se kaikki on siinä ja pysyy ainakin niin kauan kun olet riittävän väsynyt. En tiedä kumpi on pahempaa, olla onnellinen vai olla tyytyväinen. Anteeksi piti sanomani, että aineettomuus ei varmaan ole mikään onnen tila. Tasaisuus voi olla parempi vaihtoehto kuin ainainen aallokko, tai ei. Nuorin veli osti vesurin ja alkoi metsätöihin, että jaksaisi tehdä jotain muutakin kuin karsia. Öhhllsrp, anteeksi menin väärään kurkkuun janojuomaa. Mutta mistäs me puhelimmekaan.

VHM: En enää pysynyt kärryillä kun olet viisas kuin mikäkin vuoren viisas mies, tai vanha inkkari, joka kaiken tietää! Kerro jotain kunnan isistä!

Jani X: Mjaa, kunnan päätöselimet pittää pitää niin lähellä ihmisiä kuin mahdollista. Oikeastaan niin lähellä että melkein kaikki verotulot jaetaan kunnille tai vaikka suoraan kuntalaisille ja katsotaan yksi vuosi miten käy ja miten käy kunnallisen terveydenhuollon. Kyllä sitten kun olisi vuosi sählätty asioiden kanssa niin kelpaisi sitten se huonompikin terveydenhuolto ja sun muu epäkelpo kuntahallinto. Annetaan törpälle tilaisuus, eihän sitä tiedä vaikka kaikki menisi hyvin. Njaa, sehän on vaikea mitään muuttaa, kun pitäisi aloittaa kokonaan uudelleen ja sehän ei onnistu.

VHM: Entäs hypoteettisesti?

Jani X: No ainahan hypoteesejä voidaan rakentaa, mutta ne eivät kovin kummoista kuvaa todellisuudesta anna.

VHM: Mitä todellisuus sitten on?

Jani X: Heh, niinpä, sokea kanakin osuu joskus asian ytimeen, vaikka toisaalta ytimen paikastakin käydään usein pitkiä, venyviä neuvotteluita. Oletko miettinyt oletko todellisuudessa ihminen vai vain minun ajatusteni luoma kuvajainen?

VHM: Tottakai olen.

Jani X: Jaa, no sitähän minäkin uumoilin. Oletko esittänyt itsellesi ikinä kysymystä johon osaisit vastata epärehellisesti niin, että luulet vastaavasi rehellisesti?

VHM: Olen kyllä varmaan joskus nuorena luullut, höm, että asiat ovat niin kuin sanot. Siis niinkuin juuri äsken sanoit, muutenhan olen samaa mieltä.

Jani X: Mistä olet samaa mieltä?

VHM:  Voi rakas Kanaseni, sekoitat jo pääni tuolla nerouspuheellasi. Tohtisinko ehdottaa, että siirtyisimme näistä kunta-asioista jo pikkuhiljaa uuden maailmanjärjestyksen rakennuspalikoihin, vaiko kuinka?

Jani X: Ensin kai täytynee kysyä, että mitä tarkoitat palikoilla? Hiukkasia, atomeita, bosomeja, kvarkkeja (annatko karkin tuolta pussista), vai mitä?

VHM: No, senpähän haluaisin kuulla sinulta, että mistä tämä uusi maailmankaikkeus rakentuu? Minkälaisista osasista uuden ihanan maailmankaikkeuden pikkuosasest koostuvat?

Jani X: Siinäpä vasta on oivallinen kysymys! Minäkö seuraisin Demokritoksen tassunjälkiä ja loisin meille kokonaan hypoteettisen maailman, Lucretiuskin siinä kalossejaan jäisi nuolemaan Maailmankaikkeudellaan.

VHM: No Antero, anteeksi Jani, kyllä sinä siihen pystyt. Vaiko vaaditko minua turvalleni tuohon mutaan heittäytymään ennenkuin sanainen kitasi tältä osin avautuisi. Voin kyllä tehdä senkin.

Jani X: Kyllä kyllä, mutta oletko ajatellut seuraamuksia?

VHM: Mitä seurauksia?

Jani X: Seuraamuksia. Jos onnistun niin hyvin tässä hiukkasytimiä ja hiukkasia-

VHM: Onnistuisit hiukka hyvin!

Jani X: Öhöm, niin jos täydellisesti onnistuisin eteiseesi kuvailemaan tämän uuden kaikkeuden aina aivan pikkiriikkisiä atomien pikkupaloja myöten niin silloinhan tämä maailma, jossa me vallitsemme saattaisi tyystin kadota ja tilalle astua tämä kuvailemani kokonaisuus. Toimisin silloin uuen luojana ja katsannostani tulisi uudenuutukainen uusi maailma uusine härpäkkeineen. Näin on jopa saattanut jo käydä jonkun kerran. Voitko taata, ettei maailma hitustakaan muuttunut jo silloin kun hitunen ensi kerran keksittiin?

VHM: En voi taata.

Jani X: Voihan se olla ettei alunperin edes hitusia ollut ollenkaan, vaan Demokritoon nerokkaiden pikkupiirustusten takia maailmankaikkeudella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin järjestäytyä hänen mallinsa mukaan siksi etevä kun se oli.

VHM: No, johan alkoi lyyti kirjoittaa.

Jani X: Kun sai oikean osoitteen.

VHM: Tarkoitatko tosiaan, että maailma voisi muuttua, jos sen ymmärtää oikein kunnolla?

Jani X: No en. Tarkoitan sitä, että jos pystyy luomaan ja toisaalle kertomaan paremman ja järkevämmän vaihtoehdon miten maailma toimisi kuin se toimii niin maailmalla ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin järkikaverina muuttua tällaiseksi.

VHM: Ettäkö maailmalla olisi ymmärrys ja käsityskyky, sekä kaikesta päätellen tietoisuus omista tekemisistään.

Jan X: Niin, onhan meilläkin nuo kaikki ominaisuudet, ja olemme kuitenkin huomattavasti maailmankaikkeutta yksinkertaisempia luomuksia. Jos me olemme luontuneet kaikkeudesta niin eikös vastavuoroisesti maailmakin voi taas luontua takaisin meistä.

VHM: Eli tavallaan tietoa kulkisi molempiin suuntiin, meiltä maailmalle ja maailmalle meiltä.

Jani X: Kyllä toki. Ja kaikkeus kaiken nähneenä ei varmaankaan ole mikään pikkusielu (niinkuin Jumala), joka ei kuuntelisi meiltä tullutta järkevää ja siksi hyödyllistä tietoa. Brhm, toisaaltahan me olemme osa maailmankaikkeutta, eli muutos lähtisi sisältäpäin, ja silloinhan se olisi vielä helpommin hyväksyttävissä ja toteutettavissa. Voidaan jopa sanoa, että silloin me itse sen toteuttaisimme. Onhan jo asian ilmoille saaminen toteutuksen ensimmäinen vaatimus.

VHM: Mutta asiaan, minkälaiset olisivat hiukkaset?