En voi kuvata sanoin niitä tunteita joita koen, kukaan ei voi. Eikä ole tarviskaan, koska ne on jo koettu ja miksikä ne pitäisi selittää tai muille jakaa. Varmasti muut ovat kokeneet sanantapaisia tunteita, mutta ne ovat vain paperia. Tapahtumiakaan ei kannata kuvata, koska ne tapahtuvat kuitenkin, ja muillekin tapahtuu ja sattuu koko ajan jotain, vaikka muuta luulisi. Eipä kannata mitään kirjoittaakaan.

Kuitenkin kaikkea tehdään koko ajan, vaikkei tarvisi. Minkä tähden? Vesitetty ansio on se mikä sanaksi muuttuu. Ruttuun menee näyttö ja mieli katkeaa.